Media-arkeologia on tapa tutkia uusia mediakulttuureja, nykyisyyttä ja tulevaa vanhan uuden median ja menneen avulla. Painotus on yleensä ollut unohdetuissa ja oudoissa laitteissa, keksinnöissä ja käytännöissä. Media-arkeologinen tutkimus lainaa teorioita niin elokuvatutkimuksesta kuin mediataiteesta. (Parikka 2012, What is Media Archaeology?)

Media-arkeologia on kytköksissä suunniteltuun vanhentamiseen. Suunniteltu vanhentaminen on käytäntö, jonka avulla tuotteen tai palvelun käyttöä, toimivuutta ja kestävyyttä voidaan rajoittaa. Tuote hajoaa tai muulla tavoin poistuu käytöstä, ennen kuin kuluttaja on varsinaisesti käyttänyt sen loppuun. Vanhentamisen tarkoitus on vauhdittaa kulutusta, mutta siitä voi seurata hyviäkin asioita, kun uudet innovaatiot parantavat ja helpottavat ihmiselämää. (Cooper 2010, The Significance of Product Longevity; Slade 2006, Made to Break.)

Suunniteltu vanhentaminen kasvattaa media-arkeologista ainesta, kun uudet laitteet ja keksinnöt syrjäyttävät vanhoja. Vanha media ja laitteet eivät välttämättä katoa täysin, vaan ne voivat elää zombeina (Hertz & Parikka 2012, Zombie Media), fossiloitua (Pantzar & Shove 2006, Kulutuskäytäntöjen ja -objektien fossilisoituminen) ja saada uusia käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Esimerkiksi piirtoheitin on edelleen olemassa olevaa ja toimivaa teknologiaa, mutta sitä käytetään enemmän performatiivisessa tarkoituksessa kuin alkuperäisessä tehtävässään. Mediateknologioiden vanheneminen vaikuttaa sukupolvien välisiin eroihin, kun laitteita ei osata enää käyttää. Vanhoja medioita käytetään uudelleen myös taiteessa vastalauseena etenkin suunnitellusta vanhentamisesta johtuville ympäristöongelmille ja liikakulutukselle.

Tekniikan Waiheita kutsuu aiheesta kiinnostuneita kirjoittamaan vuoden 2019 erikoisnumeroon. Artikkelit voivat liittyä, mutta eivät rajoitu seuraaviin aiheisiin:

  • vanhan ja uuden median suhde
  • medioiden outous, teknologian zombie-elämä ja fossiloituminen
  • medioiden uusinnettavuus ja käyttötarkoitusten muuttuminen
  • teoreettiset lähestymistavat ja niiden sovellettavuus
  • yksittäisten medioiden elinkaarien tarkastelu
  • medioiden käyttö taiteessa
  • suunnitellun vanhentamisen vaikutukset ja merkitykset medioissa

Artikkeliehdotusten pituus on enintään 400 sanaa ja valmiiden artikkelien laajuus on noin 10 000 sanaa. Varsinaisten vertaisarvioitujen artikkelien ohessa lehteen hyväksytään pituudeltaan lyhyempiä aihetta käsitteleviä temaattisia tai metodologisia katsauksia, aiheeseen liittyvien kirjojen ja muiden julkaisujen arvosteluja, sekä aihepiiriin sopivia museo- ja näyttelyesittelyjä. Artikkeliehdotukset pyydetään lähettämään 13.12.2018 mennessä lehden vierailevalle toimittajalle Petri Saarikoskelle (petri.saarikoski@utu.fi). Ehdotusten hyväksymisestä lähetetään tieto kirjoittajille ennen joulua. Hyväksyttyjen ehdotusten mukaiset, valmiit käsikirjoitukset tulee lähettää vertaisarviointia varten toimitukseen 31.3.2019 mennessä. Teemanumeron julkaisuajankohta on syksyllä 2019. Ohjeet kirjoittajille löytyvät lehden verkkosivuilta.

Tekniikan Waiheita on neljä kerta vuodessa ilmestyvä teknologian historian aikakauslehti. Sitä julkaisee Tekniikan Historian Seura ry. Lehti noudattaa Tieteellisten Seurojen Valtuuston periaatteita tutkimuksen vertaisarvioinnista. Lehdessä julkaistaan historiatieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelevät laajalti tekniikan, teknologian ja teollisuuden historiaa. Vuoden 2019 artikkelit julkaistaan Journal.fi -palvelussa avoimen tieteen periaatteita noudattaen.

No responses yet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *