Sodankäyntiin on aina kuulunut monenlaista teknologiaa itse aseista ja linnoituksista joukkojensiirtovälineisiin ja huoltojärjestelmiin. Sodan muutos on sidoksissa teknologian kehitykseen, teollistumiseen ja yhteiskunnan teknologiasuhteisiin (Hecht, 2009, The radiance of France). Sodan koskettaessa koko yhteiskuntaa siviilien suojelu ja yhteisön toimintakyky näyttäytyvät tärkeinä turvallisuuskysymyksinä omine teknologisine ulottuvuuksineen. Silti kaikista uusista sotateknologioista ei tule ratkaisua koettuihin uhkakuviin eikä uusi teknologia noin vain korvaa jo käytössä olevaa (Edgerton, 2008, Shock of the old; Harris, 1995, Men, ideas and tanks). Kaikki hankinnat eivät myöskään onnistu, minkä takia improvisaatiolla ja niukkuuden hallinnalla on merkityksensä sotateknologioiden kehityksessä.
Yksityinen tai julkinen sotateollisuus on olennainen sodankäynnin mahdollistaja. Sen ja sotavoimien välille muodostuu monenlaisia hallinnan ja vuorovaikutuksen sidoksia niin rauhan kuin sodan aikana (Edgerton, 2006, Warfare state; Forsén ja Forsén, 1999, Saksan ja Suomen salainen sukellusveneyhteistyö). Teknologian ja tuotannon taustalla häämöttävät tiede ja tuotekehitys sitoen yliopistot, ajatushautomot ja laboratoriot osaksi sodan teknologisia verkostoja (MacKenzie, 1990, Inventing accuracy). Aseita, sotakoneita ja -järjestelmiä koskevien aikalaiskokemusten pelkistyminen arkkityyppisiksi kertomuksiksi tuottaa yhteisöllisesti jaettuja selviytymiskertomuksia traumaattisista kokemuksista hämärtäen näin sodan teknologisen muutoksen yhteiskunnallista vaikutusta. Teknologia liittyy myös olennaisesti terrorismiin ja sen torjumiseen (Fridlund, 2011, Buckets, bollards and bombs).
Tekniikan Waiheiden sodan ja turvallisuuden teknologioita käsittelevässä teemanumerossa 2019:3 keskitytään tarkastelemaan sotaan valmistautumista, sodankäyntiä ja sodan kokemista teknologian kautta laajentaen näin keskustelua yhteiskunnan, teollisuuden, infrastruktuurin ja asevoimien monenkeskisistä suhteista. Kirjoitusten toivotaan käsittelevän teemaa teknologian historian viitekehyksessä. Mahdollisia aiheita ovat:
• Huoltoverkostot, -järjestelmät ja -teknologiat
• Sotataidon merkitys sotateknologian kehitykseen ja/tai hankintoihin
• Sotateollisuuden kehitys
• Sotateknologia, tunteet ja kokemukset
• Sotateollisen kompleksin rakentaminen, toiminta ja suhde ympäristöön
• Sotilaat, improvisaatio ja itse tehty sotateknologia
• Sotilasorganisaatioiden teknopolitiikka
• Teknologia ja kulttuuri sodan kontekstissa
• Teknologia ja terrorismi
• Tiede ja sotateknologia
• Turvallisuuden ja sodan sukupuolettuneet teknologiat
• Umpikujat ja epäonnistumiset
• Väestönsuojeluteknologiat
Artikkeliehdotusten pituus on enintään 400 sanaa ja valmiiden artikkelien laajuus on noin 10 000 sanaa. Varsinaisten vertaisarvioitujen artikkelien ohessa lehteen hyväksytään pituudeltaan lyhyempiä aihetta käsitteleviä temaattisia tai metodologisia katsauksia, aiheeseen liittyvien kirjojen ja muiden julkaisujen arvosteluja, sekä aihepiiriin sopivia museo- ja näyttelyesittelyjä.
Artikkeliehdotukset pyydetään lähettämään 16.8.2018 mennessä lehden päätoimittajalle, Aaro Saharille (aaro.sahari@gmail.com). Hyväksyttyjen ehdotusten mukaiset, valmiit käsikirjoitukset tulee lähettää vertaisarviointia varten toimitukseen 1.2.2019 mennessä. Teemanumeron julkaisuajankohta on elokuussa 2019. Ohjeet kirjoittajille löytyvät lehden verkkosivuilta (http://www.ths.fi/fi/tekniikan-waiheita).
Tekniikan Waiheita on neljä kerta vuodessa ilmestyvä teknologian historian aikakauslehti. Sitä julkaisee Tekniikan Historian Seura ry. Lehti noudattaa Tieteellisten Seurojen Valtuuston periaatteita tutkimuksen vertaisarvioinnista. Lehdessä julkaistaan historiatieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelevät laajalti tekniikan, teknologian ja teollisuuden historiaa.
No responses yet